maanantai 31. tammikuuta 2011

BMI-järkytys!

Lihavuuden voi määritellä painoindeksin eli BMI:n (joka tulee muuten sanoista Body Mass Index) mukaan hyvinkin tarkasti. Kopsasin  Wikipediasta BMI arvojen erimääritelmät: 
– 14,99Sairaalloinen alipaino
15 – 16,99Merkittävä alipaino
17 – 18,4Normaalia alhaisempi paino
18,5 – 24,9Normaali paino
25 – 29,9Lievä ylipaino
30 – 34,9Merkittävä ylipaino
35 – 39,9Vaikea ylipaino
40 –Sairaalloinen ylipaino
Laskin oman BMI:ni ja herran jestas sentään! Lukema oli valtaisa 35,5 eli määritelmän mukaan ollaan toiseksi pahimmassa luokssa: VAIKEA YLIPAINO. En ollut laskut kyseistä arvoa vuosiin, ja ennen laskemista arvelin sen olevan siinä jossain kolmenkympin paikkella korkeentaan, niin kieltämättä tämä tulos järkyttää minua kovasti! Noh ompahan taas motivaatiota tähän laihduttamiseen!

Motivaatio liikuntaan

Olen ollut aina huono liikkuja. Mitään en olisi halunnut tehdä vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallani, sillä tiedän monta muutakin kivempaa harrastusta kun hikoilu. Kouluikäisenä en ollut menenestyjä urheilukilpailuissa enkä oikein missään urheiluun liittyvässä. Vielä nykyisinkin vaihdan telkkarista kanavaa urheilulähetyksien - tai uutisten aikaan. Ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Vaikka liikuntaa en ole koskaan rakastanutkaan, en ole ikääni maannut sohvan pohjalla vaan pakottanut itseni liikumaan vaihtelevalla menestyksellä. 

Olen ns. tuuriliikkuja joka saa aina laihdutusinnostuksien aikaan hulluuskohtauksen liikunnasta. Lenkillä käydään sitten joka päivä ja joskus monestikkin saman päivän aikaan. Ja kuntopyörä kaivetaan esiin hämähäkin seittien alta. Joskus harrastin (-15kg) jopa helppoa ja kevyttä pumppia (bodypump) ja kävin muutenkin puntilla. Mutta en ole tainnut astua kuntasalillekkaan varmaan vuoteen. Niin ne harrastukset jää, joista tykkää vaan puoliksi. Liikunasta tulee kyllä hyvä olo aina kun on saanut itsensää liikkeelle, ihmettelenki miksi se liikkeelle lähtö on aina niin hiton hankalaa? Tai sen harrastuksen ylläpitäminen? 

Tässä projektissani minun on koitettava löytää itselleni sellaisia minua liikuttavia harrastuksia jotka tuntuvat mielekkäille ja joihin voisin "sitoutua" vaikka loppuelämäkseni. Etsitään siis tositarkoituksella motivaatiota mielekkääseen liikuntaharrastukseen. Haastavaa se tulee olemaan, sillä minun olis voitettava ns, päänsisäiset esteet joita olen asettanut tiettyihin liikuntamuotoihin. Luulen että en ole ainut lihava joka ajattelee näin itsestää, mutta esimerkiksi minua hävettää lähteä uimahalliin ihmisten töllisteltäväksi. Tai jumppaan jossa rasvaprosenttinolla- pimatsut katsovat merkkiurheiluvaatteissaan että "mitäköhän se tuokin läski on tänne tullut yrittämään!" Pääaasia tietenkin olis karistaa pelot, ja olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Tänään ajattelin vaan kipaista tuonne lähimetsän lenkkipoluille, mutta alku se on sekin.

Alkumetrien asennetta

Yleensä olen suhtautunut omiin kiloihini huumorilla, ja varsinkin tilanteessa jossa joku huomauttanut pyylevyydestäni. Vaikka ulkopuolisten ihmisten kommentit ovat joskus satuttaneetkin, kovin pala on se tosi asioiden itselleen myöntäminen ja katsominen sinne peiliin. Siitä on leikki kaukana. On liian helppo pukeutua löysiin vaatteisiin ja "piilottaa" makkarat ja olla ajattelematta koko läskejä. Se on ollut melko helppoa tähän asti. Ilman totuuden poissulkemista tuskin olisin antanut itseni mussuttaa pullaa enää pitkiin aikoihin. Mutta toisaalta, tässä ollaan jo niin syvällä ettei se itsensä ruoskiminen enää auta vaan raaka työ. Turhaan tässä itkeskellään, että "yhyy ku olen läski". Paremmin ne kilot karisee lenkkipolulla. Vaikka lihavuus tuo tullessaan epämukavan olon ja paljon syyllisyyden tunnetta lihomisesta, en halua silti olla itselleni liian ankara koska luulen ettei se minun tapauksessa johtaisi muuhun kun motivaation loppumiseen hyvinkin pian. Ja koska tarkoituksena on keventää elämä vähän pitemmällä tähtäimellä, semmoin peli ei käy. Elämäntapojen omaksuminen voi käsittääkseni viedä jopa vuosia, mutta pitää rohkeasti ottaa haaste vastaan ja suoriutua siitä mahdollisimman hyvin! Kylläpäs tämä kirjoittaminen jo keventää oloa, paljonkohan näpyttely polttaa kaloreita?

Läskiä viedään

Olen ollu pyöreä pienen ikäni, ja paino on noussut verrannollisesti iän mukana. Suklaa, pullat, keksit ovat olleet tässä salajuoneesa mukana ja nyt järki huutaa että jotain on tehtävä! Mässäilyn on pakko loppua. Olen yrittänyt laihduttaa varmaan kymmeniä kertoja ennenkin, niissä onnistuen hyvinkin vaihtelevalla menestykselle. Kuitenkin jokainen kilo on tullut tuplana tai triplana takaisin. Ja taas ollan lähtöpisteessä! Kyllä sitä ihminen osaa olla tyhmä! Viime kesä on loistava esimerkki tästä idiotismista: Kesän aikana sain laihdutettua noin kahdeksan kiloa kärvistelyllä ja kovalla työllä, niin mitä tein syksyllä? Unohdin kaikien sen kovan homman taas, ja tuli maisteltua pulla jos toinenkin ja kilot tulivat takaisin "ihan huomaamatta". Olen eläessäni ollut jos jonkin näköisillä laihdutuskuureilla, kaikki on nähty. Siinä syy tämän blogin perustamiselle. Jotta minulla olisi joku vahva syy, joka pitäisi heikkoa itsehillintääni kasassa tässä (minulle vaikeassa) projektissa, ja voisin kokea sen onnistumisen kerrankin niin että tulokset olisivat pysyviä. Tervetuloa lukemaan juttujani omasta laihdutusurakasta, olisi mukava saada jopa kannustusta tätä kautta tielleni! Ja olisihan se hienoa jos jutuistani olisi myös muille hyötyä.