Yleensä olen suhtautunut omiin kiloihini huumorilla, ja varsinkin tilanteessa jossa joku huomauttanut pyylevyydestäni. Vaikka ulkopuolisten ihmisten kommentit ovat joskus satuttaneetkin, kovin pala on se tosi asioiden itselleen myöntäminen ja katsominen sinne peiliin. Siitä on leikki kaukana. On liian helppo pukeutua löysiin vaatteisiin ja "piilottaa" makkarat ja olla ajattelematta koko läskejä. Se on ollut melko helppoa tähän asti. Ilman totuuden poissulkemista tuskin olisin antanut itseni mussuttaa pullaa enää pitkiin aikoihin. Mutta toisaalta, tässä ollaan jo niin syvällä ettei se itsensä ruoskiminen enää auta vaan raaka työ. Turhaan tässä itkeskellään, että "yhyy ku olen läski". Paremmin ne kilot karisee lenkkipolulla. Vaikka lihavuus tuo tullessaan epämukavan olon ja paljon syyllisyyden tunnetta lihomisesta, en halua silti olla itselleni liian ankara koska luulen ettei se minun tapauksessa johtaisi muuhun kun motivaation loppumiseen hyvinkin pian. Ja koska tarkoituksena on keventää elämä vähän pitemmällä tähtäimellä, semmoin peli ei käy. Elämäntapojen omaksuminen voi käsittääkseni viedä jopa vuosia, mutta pitää rohkeasti ottaa haaste vastaan ja suoriutua siitä mahdollisimman hyvin! Kylläpäs tämä kirjoittaminen jo keventää oloa, paljonkohan näpyttely polttaa kaloreita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti