Olen ollut aina huono liikkuja. Mitään en olisi halunnut tehdä vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallani, sillä tiedän monta muutakin kivempaa harrastusta kun hikoilu. Kouluikäisenä en ollut menenestyjä urheilukilpailuissa enkä oikein missään urheiluun liittyvässä. Vielä nykyisinkin vaihdan telkkarista kanavaa urheilulähetyksien - tai uutisten aikaan. Ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Vaikka liikuntaa en ole koskaan rakastanutkaan, en ole ikääni maannut sohvan pohjalla vaan pakottanut itseni liikumaan vaihtelevalla menestyksellä.
Olen ns. tuuriliikkuja joka saa aina laihdutusinnostuksien aikaan hulluuskohtauksen liikunnasta. Lenkillä käydään sitten joka päivä ja joskus monestikkin saman päivän aikaan. Ja kuntopyörä kaivetaan esiin hämähäkin seittien alta. Joskus harrastin (-15kg) jopa helppoa ja kevyttä pumppia (bodypump) ja kävin muutenkin puntilla. Mutta en ole tainnut astua kuntasalillekkaan varmaan vuoteen. Niin ne harrastukset jää, joista tykkää vaan puoliksi. Liikunasta tulee kyllä hyvä olo aina kun on saanut itsensää liikkeelle, ihmettelenki miksi se liikkeelle lähtö on aina niin hiton hankalaa? Tai sen harrastuksen ylläpitäminen?
Tässä projektissani minun on koitettava löytää itselleni sellaisia minua liikuttavia harrastuksia jotka tuntuvat mielekkäille ja joihin voisin "sitoutua" vaikka loppuelämäkseni. Etsitään siis tositarkoituksella motivaatiota mielekkääseen liikuntaharrastukseen. Haastavaa se tulee olemaan, sillä minun olis voitettava ns, päänsisäiset esteet joita olen asettanut tiettyihin liikuntamuotoihin. Luulen että en ole ainut lihava joka ajattelee näin itsestää, mutta esimerkiksi minua hävettää lähteä uimahalliin ihmisten töllisteltäväksi. Tai jumppaan jossa rasvaprosenttinolla- pimatsut katsovat merkkiurheiluvaatteissaan että "mitäköhän se tuokin läski on tänne tullut yrittämään!" Pääaasia tietenkin olis karistaa pelot, ja olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Tänään ajattelin vaan kipaista tuonne lähimetsän lenkkipoluille, mutta alku se on sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti