Pakkaspäiviä

Pahoitteluni alkuun, etten ole jaksanut kirjoitella muutamaan päivään. On ollut niin tasapaksuinen viikko kaiken kaikkiaan ettei minulla ole ollut paljon kirjoitettavaa. Painonpudotus on edennyt edelleen hitaasti, suuria pudotuksia en ole saanut aikaan.Tuntuu että tuo pakkanen tekee minut normaalia enemmän nälkäiseksi ja laiskemmaksi liikkujaksi. Olen kuitenkin koittanut uhmata luontoa ja reippailla ulkona joka päivä yhteensä tunnista kahteen. Fleecekerrasto on ollut tällä viikolla ahkerassa käytössä! Illalla olen sitten sisukkaasti polkenut kuntopyörää telkkarin katsomisen yhteydessä. Eilen polkaisin joka sellaisen tunnin verran ja kilometrejä sain pyörään vähän vajaa 22 km. 

Haaveilen että jaksaisin joku aamu herätä viideltä, jotta voisin lähteä käymään aamuuinnilla uimahallissa. Mutta olen niin mukavuuden haluinen aamuntorkku että vielä toistaiseksi tuo haave ei ole toteutunut. Paino ei ole tosiaankaan paljoa laskenut viikonlopusta, mutta huomaan vaatteista että ne ovat väljempiä päällä. Mutta sen kertoo myöskin vyörärönympärys josta kaiken kaikkiaan tämän projektin aikana on lähtenyt sellainen -10 cm. 

Lisäksi tutut ovat huomautelleet että kasvoni on kaventuneet. Olen juuri niitä laihduttajia joilta näkyy ensimmäisenä tulokset kasvoista. Itsekkin olen huomannut että turvonneisuus on vähentynyt ja kasvojen piirteet tuntuvat linjakkaammilta. Mutta pitänee tunnustaa että eilen ystävän luona käydessäni sorruin muutamaan keksiin ja fanipalaan. Se on kummaa miten niin pienessä määrässä herkkuja voi olla niin paljon kaloreita. Tuo herkuttelu sitten motivoi illalla kivasti siihen pyöräilyyn. Olin kyllä vannonut että en herkuttele tulevaan neljään viikkoon, mutta näin siinä sitten kävi. No nyt pitänee ottaa taas itseään niskasta kiinni. 

Viikonlopuksi on luvattu jälleen hirmupakkasia, joten pitää harrastaa kotijumppaa ja tiukempaa kuria mitä pistää suustaan alas. Hyvää loppu viikkoa kaikille toivottelen jo tässä vaiheessa sillä tulevan viikonlopun tulen viettämään netin katvealueella joten pidän viikonloppuvapaata myös blokkailusta. Ensi viikolla sitten taas uudet kuulumiset!

Seitsemän selätetty

Taas viikonlopun jälkeinen tahmea maanatai. Tätä päivää piristää onneksi Ystävänpäivä ja sen kunniaksi ajattelin kokata päivälliseksi uunilohta ja paistettuja kasviksia. - Nam, sanon minä. 

Viikonloppu tosiaan meni rennoissa tunnelmissa eikä kyläilellessä paljon vaa'asta pystynyt kyttäilemään painoa. Tämän aamun punnitus toikin sitten iloisen tuloksen.. olen saanut hävitettyä nyt painostani - 7.4 kg!  Painoindeksikin on laskenut yhdellä kokonaisella numerolla ja tulee kyllä voittaja fiilis kun miettii kokonaisuutta.

Ja tästä jos mistä, on erinomaista jatkaa sinnikästä taistelua läskejä vastaan! Ja vaikka tuskailinkin tuossa välillä että motivaatio loppui, ja paino vaan junnaa paikallaan eikä lähde... niin on se vaan koitettava jaksaa olla kärsivällinen, koska eihän niitä tuloksia muuten tule. Enää reilu kaksi ja puoli kiloa niin, ollaan tavoitteen puolivälissä!

Viikonlopun fiilikset

Kylläpän viikonloppu on tuntunut rentouttavalle ja ansaitulle. Olen saanut nauttia ihanasta seurasta, kauniista säästä ja jopa sallitunut itselleni herkullista ruokakin (kylässä ollessa sitä antaa itselleen luvan). 

- Mutta tottakai kohtuuden rajoissa! Annoin itselleni jopa luvan nauttia perjantaina sekä lauantaina yhden light saunasiiderin. Ja kyllä se vaan riitti minulle, enempää ei olisi kyllä tehnytkään mieli! Keski-ikä täältä tullaan!! Alan olla jo siinä iässä että sitä viikonloppuna viettää aikansa muuten kun ryyppäämällä. Mikään absolutisti en todellakaan ole, ja kyllä joskus on mukavaa käydä tuulettumassa ihan kunnolla, mutta joka viikonloppuinen juokseminen baareissa ei vaan enää nappaa. Mutta kyllä minusta laihduttajakin voi ottaa muutaman silloin tällöin kohtuudella, vai mitä sanotte? Kannatatteko nollatoleranssia laihdutuksen yhteydessä? Itse ajattelen tätä laihdutusurakaani enemmän elämäntapojeni muuttamisena, siihen ei minun osaltani sovi mikään hillitön natselu ruuan ja juoman suhteen. Välillä on hyvä sallia itselleen jotain ns. "paheita" sillä en usko siihen itse että pelkkiä porkkanoita mussuttamalla seuraa mitään hyvää. Tai ainakin hiton äkänen emäntä! :D

Läski se vaan junnaa paikallaan

Maagista seiskaa ei olla rikottu, ainakaan toistaiseksi. Ja viimeksi eilen kun kävin vaa'alla niin olin lihonut 500 g lisää. Miten tämä voi olla mahdollista jos on syönyt joka päivä noin 1500 kcal ja liikkunut vähintää 500 kcal edestä? Sanokaas fiksummat missä mättää? 

No jospa tämä suunnaton ongelmani ratkeasti tämän tulevan viikonlopun aikaan. Vietän nimittäin kolme päivä ja pari yötä kylä paikassa jossa en pääse kyttäämään joka päivä painoani, mikä saattaa olla ihan hyvä juttu ettei enempää rupea ärsyttämään. Onneksi isäntäporukka ymmärtää projektini päälle ja voin rauhassa syödä kevyemmin tai olla syömättä. Voisihan tuota ehkä juoda illalla saunan päälle yhden light siiderin.. tainno katsotaan sitä sitten :) 

Ulkoilumahdollisuudet ainakin ovat obtimaaliset, jos kirpeää pakkasta ei lasketa. Aurinko saa näyttämään lumisen luonnon niin hillittömän kauniilta, että on suuri rikos jäädä sisälle möllöttämääm. Pitää vaan laittaa paljon päälle että tarkenee!! Pitkälle lenkille lähden siis tänään se on varma!

Tämän päivän kuulumisia!

On ollut hieman kiireistä, ja pääsin vasta nyt rauhoittumaan tähän koneelle. Kiire on kyllä laihduttajan ystävä monellakin tapaa. Tulee syötyä vähemmän ja liikuttua tai ainakin puuhasteltua enemmän. Minulle kertyi ainakin hyötyliikuntaa kävelymatkoista, ja kaupungilla asioinneista. Siihen päälle koiran ulkoilutukset niin taisin tänäänkin kolmisen tuntia viettää ajastani ulkona pistäen jalkaa toisen eteen. Tuli ainakin siis liikuttua mistä jäi todella hyvä mieli. :)

Päivän kaloritkin kiloklubin laskurin mukaan näyttäisi 1320 kcal, ja vaikka ei olekkaan nälkä ajattelin ottaa vielä pientä iltapalaa kuten esim. rasvatonta rahkaa tai sitten vaihtoehtoisesti hedelmää. Tuolla keittiössä minua odottaa kulhollinen päärynöitä, joita en varmaan ole ostanut vuosi kausiin. En tiedä miksi, sillä ne ovat todella herkullisia! Vaikka nyt joku tiukkapipo sanoisikin että niissä on enemmän kaloreita kuin vaikka omenoissa. Vaikka tuo onkin faktaa, en usko että päärynän (1 kpl on noin 50 kcal) kalorit pilaa meikäläisen painonpudotus urakkaa :D Päärynöiden makeus on mielestäni vaan hyvä juttu, sillä se vie sen (ainakin minulle) päivittäisen makean himon mennessään. Sopii siis erinomaisesti jälkkäriksi ja karkin korvikkeeksi! 

Sitten hieman tästä painonpudotus urakastani, eleteään siis projektini kuudenetta viikkoa ja painoa on tähän mennessä karissut - 6,7 kg. Olen suoritukseen todella tyytyväinen, sillä en ole nähnyt minään päivänä nälkää, eikä projekti ole ns. häirinnyt normaalielämääni. Saa nähdä näyttäisikö vaaka huomenna sen 300 grammaa vähemmän.. mutta toivottavasti tuo seiskan rajapyykki menisi rikki tämän kuluvan viikon puitteissa! Sitä odotellessa taidan kipaista keittiöstä sen himoitsemani päärynän ja keskittyä kattomaan töllöä. 

Paluu arkeen

Usein samaistun sarjakuvahahmo Karviseen koska maanatai ei ole mitenkään lemppari viikonpäiväni. Tänäänkään se ei tuonut ankeudessaan poikkeusta, jotenkin ollut ihan superkökköä kaikki. Plaah. Mutta aamupainon kyttäys oli ehkä päivän ainut positiivinen asia, paino oli nimittäin sama kuin viime viikon torstaina eikä perjantain juhlinen ja lauantain mässäilyt olleet jääneet kuin muistoiksi. Eilen kitkuttelin kyllä todella vähillä kaloreilla ja koitin liikkua mahdollisimman paljon. Liikuuntaohjelmistossa olikin noin 2 h kevyttä kävelyä pitkin päivää ja illalla polkaisin vielä kuntopyörälläni 20 km lenkin. Ja kiloklubinkin viime viikon liikunta kiintiö oli ylitetty yli kaksinkertaisesti! Minä olen aina mielummin syönyt vähän enemmän ja liikkunut sitten verrannollisesti myös enemmän laihduttaessa sillä en pysty kituuttelemaan millään nälkökuureilla.. Vaikka nälkähän siinä tulee kun liikkuu tarpeeksi :D Tänänään on tullut lenkkeiltyä hieman vähemmän kuin eilen, syynä tuo kiristyvä pakkanen vaikka muuten oli oikein mahtava aurinkoinen sää. Jos sitä jaksaisi vielä tänään kammeta pyörän selkään...

Motivaatio hukassa

Muutamana päivänä on alkanut jo tämä laihduttaminen tökkiä, ja ihmekkös tuo jo viides viikko takana. On tehnyt älyttömästi vaan syödä. Olen sallinutkin itselleni hieman enemmän apetta, kuin aijjemmin eikä paino ole noussut, mutta ei pahemmin laskenutkaan. Nyt äkkiä tänne se motivaatio takaisin, mikä oli ihan alussa! Nälkääkin jaksoi paremmin! Tai ei nytkään ole ollut oikeastaan mikään kurniva nälkä, vaan halu syödä. Ja mielitekoja löytyisi mokkapaloista pekoniin. Olen narskutellut tuskaani vaan hapankorppuja ja hedelmiä, mutta se on laiha lohtu. Aargh! Mä koitan pysyy nyt kovana! Toivottavasti nämä syömishimot eivät jää pysyviksi.

Läskin humpat

No eilen oli ne juhlat, mistä kerroin aikaisemmin... Tulihan tuota maisteltua herkku jos toinenkin, ja nyt kaduttaa. Viinaa ei tullut käytettyä kuin kohtuudella, mutta ruokatarjoilu oli jälleen kerran niin hyvin hoidettu, ettei sitä voinut ohittaa. Tarjolla oli niin suolaista kuin makeaa, ja minulle kyllä maistui kumpikin. Nytten tuntuu sitten että olen turviksissa hiilidyraateista ja suolasta, - ja hyi mikä olo! Sanottakoon että fyysinen olo on pahempi kuin syyllisyys herkuttelusta. - Suola on todistetusti tehokas nesteenkerääjä! No onneksi seuraavat kekkerit ovat ensi kuun loppu puolella, niin kerkeän ehkä juuri ja juuri toimia siihen mennessä! Tänään taidan pitää turvoinneisuuteeni vedoten pitää välipäivän liikunnasta ja lähteä sille superlenkilleni vasta huomenna!

Must on tullu, urheiluhullu?

Pakko oli tulla tänne kehumaan aktiivisuuttani (mikä johtuu todennäköisesti jostain ohimenevästä mielenhäiriöstä että tuskin jää pysyväksi tilaksi)! Puunattuani tämän mökkini viikonloppu kuntoon niin hyppäsin vielä kuntopyörän selkään ja polkaisin sillä olohuoneessani 20 kilometrin lenkin. Yleensä jaksan polkea vain kymmenen kilometrin matkan kun kyllästyn, mutta nyt kun heitin napit korville ja käänsin mp3-soittimeni volan kaakkoon niin matka meni yhdessä hujauksessa. Siitä on todella pitkä aika kun olen jaksanut viritellä musiikkisoitinta liikuntasuorituksiini mukaan, mutta nyt kannatti. Rytmikäs musiikki antaa lisäpotkua kyllä liikkeisiin! Seuraavaksi täytyy testata musiikin ja lenkkeilyn yhdistämistä... Ainiin, mittasin taas aamulla painon! -200g oli hävinnyt. :)

Hyötyliinkuntaa parhaimmillaan

Tänään oli siivous päivä! En oikein kerennyt tänään keskittymään muuten liikuntaan kuin pakollisille koiran ulkoilutuslenkeille, mutta kyllä mielestäni kunnon siivousprojekti kuluttaa kaloreita siinä missä kevyt lenkkikin! Meillä pantiin oikein tuulemaan: tamppasin kaikki matot, kuurasin kylppärin kaakelit, vaihdoin liinavatteet ja verhot. Laihdutuskuureilla yleensä saan tälläisiä ylivirta-kohtauksia siivouksen suhteen, mutta mielenstäni se on kyllä hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Siivouksessa en ole mikään neuroottinen, joskus osaan ottaa todella lunkistikkin asian suhteen. Mutta kun taas innostun niin tehokkuutta hommasta ei puutu! Ja mikä parasta, koti on sitten tosi raikas ja puhtaassa kodissa on hyvä olla ihmisen. NIIN, ja eipähän tarvitse viikonloppuna ajatella enää siivousta kun se on nyt hanskattu! Hyvä minä!

Mistä näitä senttejä löytyy?

Monestihan suositellaan käyttämään mittanauhaa laihdutustuloksien tarkkailussa, koska se voi olla kuulemma parempi tuloksien todistaja.. Tiedä häntä, mutta taas koin järkytyksiä. Kyllä tuon mahan kellukan on väkisinkin jo huomannut, mutta kun sen ympärysmitan mittaa ja tulos on niinkin konkreettinen kuin 115 cm niin kyllähän se kauhistuttaa. Senttejä löytyy toisin sanoen. Lantioni ympärysmitta on 110 cm ja rinnanympärykseni 95 cm. Olen siis malliltani keskivartalolihava, ja minulla on kaljamahan näköinen kupu keskellä rehevää olemustani, vaikka en ole koskaan juonut olutta. Miksi ne kilot keskittyvät juuri mahaan?? 

Kasvoista, käsistä, ja jaloista olen vielä suhteellisen inhimillisen näköinen, mutta kun katsoo keskivartaloa niin kyllä tietää mihin ne rasvasolut ovat keskittymänsä rakentaneet. Tiedän että vaikka laihdutan alkutavoitteni -20kg kehostani, seuranani on vielä tuo kunnon pömppömaha. Ihminenhän laihtuessaan polttaa rasvaa tasaisesti jokapuolelta kehoa, mutta se on vaan hyväksyttävä että näin on. Uskon kuitenkin siihen että kaikesta huolimatta tulen olemaan pömppöönikin tyytyväisempi kahdenkymmenen kilon pudotuksen jälkeen :)Siitä on sitten hyvä jatkaa projektia.

Leipuri hiiva

Tänään olisi tarkoitus leipoa, tosin en itselleni vaan ystäväni pyysi minua tekemään juhliisa mokkapaloja. 

- Herranjestas, voi olla vaikeaa olla maistamatta kakkutaikinaa tehdessä! Eihän tippa tapa, mutta kyse on periaatteesta. Olen herkkujen suhteen melko ON- tai OFF- ihminen. Tällä tarkoitan sitä että joko syön niitä herkkuja ja paljon tai sitten en salli itselleni mitään. En oikein koskaan ole osannut herkutella järkevästi, mutta mieli tekisi opetella senkin takia että olisi laihdutusurakan jälkeen helpompi pitää painohallinnassa ettei kilot ilmesty taas takaisin. Pitäisi opetella se kultainen sääntö, että vähän on juuri sopivasti minulle. Tekisi mieli sallia itselleni jokunen herkku ystäväni juhlissa, jotka on tulevana viikonloppuna.. Jos kuitenkin lipsahdan, täytyy tehdä itsensä kanssa sellainen diili että ensi viikolla teen sitten kaksi vähän pitempää lenkkiä!

Päivän piristys

Pakko kehua: tänään hyvä ystäväni huomatti laihtumisestani, kuulemma jo viiden kilon pudotuksen huomaa! (vaikka massaa onkin valtavasti.) Ystäväni tuntien kommentti oli täysin vilpitön, tämäpä lämmitti sydäntä kummasti ja tuli jo pieni onnistumisen tunne, vaikka alkumetreillä ollankin! Ihanaa kun ystävät huomio ja kannustaa <3

Möyrinää mahassa

Voikohan hapankorput turvottaa? Muuta syytä en kyllä tähän hätään keksi, mutta koko eileisen illan ja yön mahassani myllersi. Niin kuin aikaisemmassa kirjoituksessasi kerroin, söin eilisen päivän aikaan pääasiassa hedelmiä, kasviksia, mehukeittoa sekä hapankorppua. Olen koittanut välttää hiilihydraatteja, mutta en ole voinut luopua hedelmistä tai joistakin viljatuotteista kuten ruisleivästä tai hapankorpuista (joihin olen addiktoitunut, ette varmaan ole huomanneet sillä puhun niistä paljon). Turvottava olo on epämiellyttävin olo laihduttaessa, vaikka ei kai ilma vatsassa vaikuta punnitustuloksiin? Mittaan painoni aina aamuisin ilman vaatteita, niin pystyn vertailemaan parhaiten kehitystä. Eilisestä olin laihtunut - 300 g. Jännää sinänsä, miten paino voi junnata samassa monta päivää ja sitten tipahtaa kerralla enemmän. Sattuuko tätä muille vai onko vaa'assani vikaa? Painonmittaus väli on tietysti päivittäisenä vähän liian tiheä, mutta olen sellainen pedatti tarkkailija että minulle se sopii :) Ja ei kai siitä ole mitään haittakaan jos ei mene täysin neuroottiseksi.

Nälkä kurnii

Kyllä huomaa että kun olen tänään syönyt vähemmän proteiinipitoista ruokaa, niin on enemmän nälkä! Mutta koitetaan kärvistellä huomiseen, sillä tälle päivälleni sallima kalorimäärä on jo täynnä. Tänään olen nassuuni ahtanut pääasiallisesti hedelmiä, paistettuja vihanneksia/kasviksia, munakkaan sekä hapankorppuja.   Ja kyytipojaksi valion kevyitä mehukeittoja, jotka muuten sisältää niin vähän kaloreita että ne on oiva korvike jos haluaa hieman jotain makeaa. Tietystikkin kohtuus siinäkin, sillä kyseiset mehukeitot on makeutettu aspartaamilla, mikä itsellä aiheuttaa liikaa käytettynä (vauhdilla purkki päivässä) ikäviä vatsan väänteitä. Itse olen korvannut tuolla kevyt mehukeitolla esim. kaurapuurosta ns. "hillosilmän" (en pysty syömään pelkkää puuroa, jotain makua on oltava seassa!) sekä rasvattoman maitorahkan "kastikkeena". Kuulostaa ehkä ällölle, mutta olen huomannut että esim. rasvaton maitorahka ja mehukeitto käy alyttömän hyvin yhteen! Rahka pitää hyvin nälkääkin kun siinä on paljon proteiineja. Ainakin merkissä jota syön on 250g purkissa kaloreita alle 150 g - eli kevyttä on ja sillä voi hyvin korvata vaikkapa lounaan jos nauttii lisäski esim. hedelmiä. Kannattaa tutustua jos rahkan syönti ei ole jo ennestään tuttua!

Vaate-tuskailu

Lähiaikoina on tulossa juhlia joihin minun tulisi osallistua suht näyttävästi. Mutta mitä päälle?. Miten piilotan makkarat (taas tuhannen) kerran? Vaatekaupoissa on vaikka mitä kivoan näköisiä rytkyjä, mutta ne eivät minun valtaisassa koossani näytä enää hyvältä. Pieni on kaunista, ja minä haluisin olla ainakin 6 kokonumeroa pienempi. Vaateiden hankinta helpottuisi ainakin huomattavasti. Muistan kuin eräs sukulaiseni laihdutti itsestään noin 30 kiloa, ja oli omien sanojensa mukaan kaikista onnellisin siitä että hän kerrankin pystyi ostamaan haluamiaan vaatteita eikä mitään järkyttäviä säkkejä. Itse olen sitä mieltä että pukeutuminen on merkittävä osa myös itsetuntoa. Jos tuntee olonsa lihavaksi valaaksi vaatteissaan, niin tuskin se kenestäkään kivaa on - ja se jos mikä näkyy ulos päin. Päätin että tulevat juhlat minun täytyy hoitaa vielä säkeissä, mutta tulevaisuudessa haluan kyllä ostaa mitä haluan ja näyttää hiton hyvälle! Vaatekaappi menköö uusiksi - ei haittaa!

Painetta ylipainosta

Tuo aikaisempi BMI:stä kirjoittamani teksi tosissaan herätti minut ja laskin että vaikka laihtuisin tavoitellut kasikymmentä kiloa olisi painoindeksini silti reippasti ylipainon puolella. MINUN OLISI LAIHDUTTAVA 35-40 KILOA että pystyisin olemaan BMI:n puittessa normaalipainoinen. Se on melkein puolet painostani, ei ihan mutta melkein. 

Tilanne on nyt se, että aloitin tämän projektini jo vuoden vaihteessa. Mutta tulin asian kanssa "blogi"julkisuuteen vasta nyt tammikuun lopuilla. Tammikuun aikana sain jo oloani kevennettyä viidellä kilolla, mistä olen ylpeä! Se on jo yksi neljäsosa alkutavoitteestani. Mutta tuo painoindeksin kyttäämisen jälkeen TAJUSIN että sekin on vasta alkua. Mitä enemmän tätä laihdutusta tässä on kerennyt ajatella, niin sitä enemmän minä tunnun heräävän todellisuuteen. Totta kai olen sisäistänyt etteivät muutokset tapahdu yhtäkkiä (se ei vaan ole mitenkään fyysisesti mahdollista), pakko asennoitua siis siihen että laihdutusurakkani saattaa hyvinkin kestää seuraavat kaksi vuotta. Vai tuntuuko 20 kiloa vuodessa liian suurelle urakalle? 

Tammikuussa paino on laskenut kyllä nopeasti, enkä ole käyttänyt mitään sen kummalisempaa diettiä tuloksien saavuttamiseen : olen syönyt vähemmän ja terveellisemmin ja lisännyt hiukan liikuntaa. Tähän ravinnon terveellisyyteen tietenkin kuului set että jätin pois kaikki vaaleat viljat; vaalean leivän, pastat, riisin, perunan ja enkä herkutellut makeisilla tai leivonnaisilla kertaakaan. HYVÄ MINÄ! Tällä hetkellä ruuasta saadun energian olen laskenut vaihtelevan noin 1400- 1700 kcal päivässä. Jos liikun jonakin päivänä enemmän, annan itseni syödä hieman enemmän, mutta kuitenkin niin kohtuudella. Nälkää en ole nähnyt vielä kertaakaan, ja sen verran itseni tunnen ettei minusta olisikaan nälkäkuurilla kituuttelemaan. Minä tulen ainakin äkäiseksi jos en saa ravintoa, ja eihän kukaan halua olla kuin persiille ammuttu karhu?

Suurin apuväline on tähän asti kyllä ollut ehdottomasti painonhallintapalvelu Kiloklubi, joka toimii netissä täysin ilmaiseksi, mutta vaatii rekistöröitymisen. Kiloklubissa pystyy laskemaan oman energiankulutuksensa, ja sen mukaan suunnittelemaan ruokavaliota (laskemaan kaloreita ja ravintoaideiden suhteita). Sekä se opastaa kuinka kuluttavaa tai hyödyllistä mikäkin urheilulaji on painonhallinnan tai pudotuksen kannalta. Lisäksi siellä voi mm. seurata omaa edistymistä ja osallistua keskusteluihin muiden käyttäjien kanssa. Tuota palvelua suosittelen muillekkin painonsa kanssa kamppaileville! Tietysti sen opettelu ja käyttö vaatii aikaa, mutta itse olen huomannut että siitä on ollut todella paljon apua! 

BMI-järkytys!

Lihavuuden voi määritellä painoindeksin eli BMI:n (joka tulee muuten sanoista Body Mass Index) mukaan hyvinkin tarkasti. Kopsasin  Wikipediasta BMI arvojen erimääritelmät: 

– 14,99	Sairaalloinen alipaino
15 – 16,99	Merkittävä alipaino
17 – 18,4	Normaalia alhaisempi paino
18,5 – 24,9	Normaali paino
25 – 29,9	Lievä ylipaino
30 – 34,9	Merkittävä ylipaino
35 – 39,9	Vaikea ylipaino
40 –	Sairaalloinen ylipaino

Laskin oman BMI:ni ja herran jestas sentään! Lukema oli valtaisa 35,5 eli määritelmän mukaan ollaan toiseksi pahimmassa luokssa: VAIKEA YLIPAINO. En ollut laskut kyseistä arvoa vuosiin, ja ennen laskemista arvelin sen olevan siinä jossain kolmenkympin paikkella korkeentaan, niin kieltämättä tämä tulos järkyttää minua kovasti! Noh ompahan taas motivaatiota tähän laihduttamiseen!

Motivaatio liikuntaan

Olen ollut aina huono liikkuja. Mitään en olisi halunnut tehdä vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallani, sillä tiedän monta muutakin kivempaa harrastusta kun hikoilu. Kouluikäisenä en ollut menenestyjä urheilukilpailuissa enkä oikein missään urheiluun liittyvässä. Vielä nykyisinkin vaihdan telkkarista kanavaa urheilulähetyksien - tai uutisten aikaan. Ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Vaikka liikuntaa en ole koskaan rakastanutkaan, en ole ikääni maannut sohvan pohjalla vaan pakottanut itseni liikumaan vaihtelevalla menestyksellä. 

Olen ns. tuuriliikkuja joka saa aina laihdutusinnostuksien aikaan hulluuskohtauksen liikunnasta. Lenkillä käydään sitten joka päivä ja joskus monestikkin saman päivän aikaan. Ja kuntopyörä kaivetaan esiin hämähäkin seittien alta. Joskus harrastin (-15kg) jopa helppoa ja kevyttä pumppia (bodypump) ja kävin muutenkin puntilla. Mutta en ole tainnut astua kuntasalillekkaan varmaan vuoteen. Niin ne harrastukset jää, joista tykkää vaan puoliksi. Liikunasta tulee kyllä hyvä olo aina kun on saanut itsensää liikkeelle, ihmettelenki miksi se liikkeelle lähtö on aina niin hiton hankalaa? Tai sen harrastuksen ylläpitäminen? 

Tässä projektissani minun on koitettava löytää itselleni sellaisia minua liikuttavia harrastuksia jotka tuntuvat mielekkäille ja joihin voisin "sitoutua" vaikka loppuelämäkseni. Etsitään siis tositarkoituksella motivaatiota mielekkääseen liikuntaharrastukseen. Haastavaa se tulee olemaan, sillä minun olis voitettava ns, päänsisäiset esteet joita olen asettanut tiettyihin liikuntamuotoihin. Luulen että en ole ainut lihava joka ajattelee näin itsestää, mutta esimerkiksi minua hävettää lähteä uimahalliin ihmisten töllisteltäväksi. Tai jumppaan jossa rasvaprosenttinolla- pimatsut katsovat merkkiurheiluvaatteissaan että "mitäköhän se tuokin läski on tänne tullut yrittämään!" Pääaasia tietenkin olis karistaa pelot, ja olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Tänään ajattelin vaan kipaista tuonne lähimetsän lenkkipoluille, mutta alku se on sekin.

Alkumetrien asennetta

Yleensä olen suhtautunut omiin kiloihini huumorilla, ja varsinkin tilanteessa jossa joku huomauttanut pyylevyydestäni. Vaikka ulkopuolisten ihmisten kommentit ovat joskus satuttaneetkin, kovin pala on se tosi asioiden itselleen myöntäminen ja katsominen sinne peiliin. Siitä on leikki kaukana. On liian helppo pukeutua löysiin vaatteisiin ja "piilottaa" makkarat ja olla ajattelematta koko läskejä. Se on ollut melko helppoa tähän asti. Ilman totuuden poissulkemista tuskin olisin antanut itseni mussuttaa pullaa enää pitkiin aikoihin. Mutta toisaalta, tässä ollaan jo niin syvällä ettei se itsensä ruoskiminen enää auta vaan raaka työ. Turhaan tässä itkeskellään, että "yhyy ku olen läski". Paremmin ne kilot karisee lenkkipolulla. Vaikka lihavuus tuo tullessaan epämukavan olon ja paljon syyllisyyden tunnetta lihomisesta, en halua silti olla itselleni liian ankara koska luulen ettei se minun tapauksessa johtaisi muuhun kun motivaation loppumiseen hyvinkin pian. Ja koska tarkoituksena on keventää elämä vähän pitemmällä tähtäimellä, semmoin peli ei käy. Elämäntapojen omaksuminen voi käsittääkseni viedä jopa vuosia, mutta pitää rohkeasti ottaa haaste vastaan ja suoriutua siitä mahdollisimman hyvin! Kylläpäs tämä kirjoittaminen jo keventää oloa, paljonkohan näpyttely polttaa kaloreita?

Läskiä viedään

Olen ollu pyöreä pienen ikäni, ja paino on noussut verrannollisesti iän mukana. Suklaa, pullat, keksit ovat olleet tässä salajuoneesa mukana ja nyt järki huutaa että jotain on tehtävä! Mässäilyn on pakko loppua. Olen yrittänyt laihduttaa varmaan kymmeniä kertoja ennenkin, niissä onnistuen hyvinkin vaihtelevalla menestykselle. Kuitenkin jokainen kilo on tullut tuplana tai triplana takaisin. Ja taas ollan lähtöpisteessä! Kyllä sitä ihminen osaa olla tyhmä! Viime kesä on loistava esimerkki tästä idiotismista: Kesän aikana sain laihdutettua noin kahdeksan kiloa kärvistelyllä ja kovalla työllä, niin mitä tein syksyllä? Unohdin kaikien sen kovan homman taas, ja tuli maisteltua pulla jos toinenkin ja kilot tulivat takaisin "ihan huomaamatta". Olen eläessäni ollut jos jonkin näköisillä laihdutuskuureilla, kaikki on nähty. Siinä syy tämän blogin perustamiselle. Jotta minulla olisi joku vahva syy, joka pitäisi heikkoa itsehillintääni kasassa tässä (minulle vaikeassa) projektissa, ja voisin kokea sen onnistumisen kerrankin niin että tulokset olisivat pysyviä. Tervetuloa lukemaan juttujani omasta laihdutusurakasta, olisi mukava saada jopa kannustusta tätä kautta tielleni! Ja olisihan se hienoa jos jutuistani olisi myös muille hyötyä.